Viimeksi pelaamani Remedyn peli on Max Payne, joka ilmestyi aika tarkalleen kaksikymmentä vuotta sitten. Tämän blogin tahti on ollut tiheämpi, sillä viime postauksesta on kulunut vain seitsemän vuotta. Näin ollen on hyvä hetki luoda katsaus Remedyn uusimpaan tykittelyyn, joka toki sekin ilmestyi jo vuonna 2019. Testipenkissä on siis Control – Ultimate Edition, joka sisältää myös lisäosat AWE ja Foundation. Pelasin PC-versiota, mutta peli on saatavalla myös konsoleille.
Teksti on arvioni mukaan lähes spolerivapaa, mutta varovaisimmat varokoon.
Suoraan huipulle
Jesse Faden astuu toimistorakennukseen etsimään kauan kadoksissa ollutta veljeään ja kummallisten käänteiden jälkeen hän päätyy koko laitoksen johtajaksi. Tämän on otava nopein valtiohallinnon urakehitys ikinä!
Kyseessä on Federal Bureau of Control, virasto, jonka toimenkuva on suojella kansalaisia yliluonnollisilta ilmiöiltä sekä tutka niiden alkuperää. FBC:n tukikohdassa, Vanhimmassa Talossa, on mennyt jokin pahasti pieleen, sillä rakennukseen on pesiytynyt jonkinlainen transdimensionaalinen virus/hiisi. Saatuaan nimensä johtajasopimukseen, Jesse ryhtyy ratkomaan ongelmaa ihailtavalla tarmolla.
Taistelussa tekemisen meininki
Peli on kolmannen persoonaan seikkailupeli ja metroidvania. Puzzleja on vähän ja ne ovat helppoja, joten pelin haaste nousee taistelusta. Fadenin mystisestä palveluaseesta löytyy yhdessä paketissa perinteiset pistoolit, haulikot, automaattiaseet ja raketinheittimet. Ratkaisu on näppärä, sillä näin Jessen ei tarvitse kantaa mukanaan kymmentä erilaista torrakkoa. Myös yliluonnollisia voimia on tarjolla, kuten irtotavaran nakkelu ajatuksen voimalla, levitaatio, suojakilpi ja -oma suosikkini- mielenhallinta. Vholliset noudattelevat myös tätä jakoa: osa Hiss -viruksen korruptoimista agenteista luottaa perinteiseen aseistukseen ja osa käyttää samoja yliluonnollisia voimia mitä Jessekin.
Taistelua on pelissä paljon ja onneksi se on myös hauskaa: väännöissä on hyvä energiataso, voimien ja palveluaseen käytön rytmittyessä luontevasti. Viholliset osaavat liikkua ja kiertää aktiivisesti, eikä nurkkien taakse auta jäädä filosofoimaan. Ympäristöt menevät lunastuskuntoon, kun Jesse ryskää käytävillä ja avokonttoreissa vihollistensa kanssa. Taistelun jälkeen onkin hienoa ihastella aiheutettua tuhoa, joskin vahingot korjautuvat itsestään, kun pistäytyy välillä muualla.
Brutalistinen tunnelma
Pelin ympäristö ja tunnelma ovat kohdallaan. Vanhin Talo on yliluonnollinen paikka, joka sijaitsee omassa todellisuudessamme vain nimellisesti. Rakennus on epälooginen sokkelo ja mahdoton kolossi, joka elää ja hengittää omaan tahtiinsa. FBC on konttorilla enemmänkin kylässä kuin emäntänä: Vanhin Talo esimerkiksi tuntuu hylkivän digitaalista teknologiaa, joten toimisto jäänyt varsin 60-lukulaiseen asuun.
Sisäinen viestintä hoidetaan paineilmaputkilla, tietokonepäätteissä on vihreänä hohkaavat yksivärinäytöt (katso mm. Fallout) ja presikset esitetään joko dia- tai filmiprojektorilla. Tässä kontekstissa on myös perusteltua, että lähes jokaiselta työpisteeltä löytyy lukuisia muistioita ja enemmän tai vähemmän virallisia dokumentteja, jotka taustoittavat pelin maailmaa ja tarinaa. Näiden lukeminen on vapaaehtoista, mutta kiinnostavaa.
Ollakseen yliluonnollinen paikka, on Vanhin Talo yllättävän moderni ja (tavallaan) arkinen ympäristö. Tarkemmin sanottuna rakennus on brutalistisen arkkitehtuurin mestarinäyte: betoniseinät ovat harmaita ja pystysuoria ja tilat pelkistettyjä. Jyrkkä arkkitehtuuri luo oikealla tavalla painostavaa tunnelmaa ja saa pelaajan kokemaan olevansa tekemisissä huomattavasti itseään suurempien asioiden kanssa. Harjatun betonin vakavuuden vastinparina toimivat näkymättömistä ikkunoista lankeavat kirkkaat luonnonvalon keilat.
Rekvisiitta koostuu lähinnä toimistokalusteista. Peliympäristön arkisuutta rikotaan kummallisella tutkimusvälineistöillä, oudoilla tilaratkaisuilla ja massiivisella mittakaavalla. Juuri tämä arkisuuden ja yliluonnollisuuden sekoittaminen on pelin tunnelman kulmakivi. Controllin maailmassa todellisuus myös repeilee jatkuvasti, jolloin Vanhimman Talon arkkitehtuuri kiertyy kuin korkkiruuvi tai lohkoutuu ja pirstoutuu kuin pakkausartefaktit huonosti puskuroidussa suoratoistopalvelussa. Vaikka kutsuin peliä leikillisesti Kouvola-simulaattoriksi, on todella hieno suoritus, että harmaasta betonista saadaan irti näin paljon pelillistä hupia ja hyötyä!
Sankarin Tango
Olen todella iloinen siitä, että Suomessa on osaamista tehdä teknisesti korkeatasoisia ja tarinallisesti kunnianhimoisia tietokonepelejä. Suomalaisuus myös näkyy pelissä hienosti. Martti Suosalon esittämä talonmies Ahti heittää herjaa, joka aukeaa suomalaispelaajalle, mutta on muille lähinnä outoa eksotiikkaa. Suomi-viittaukset eivät hypi silmille, vaan maustavat muuten amerikkaista tarinaa sopivasti. Control lienee myös toistaiseksi ainoa peli, jota varten on sävelletty suomenkielinen tango.
Pientä napistavaakin löytyy: hahmonkehitys on ihan kiinnostavaa, mutta erilaisia ase- ja kykymodifikaatioita tyrkytetään varsinkin loppupäässä liikaa ja resurssienhallinnasta tulee puuduttavaa. Tarinan kuljettaminen ääninauhojen kautta on myös yleisesti ottaen rasittavaa, sillä nauhoituksia kuunneltaessa liike pysähtyy. Teksti on hyvin kirjoitettua, mutta rytmityksen kannalta ratkaisu on huono. Peli myös kaatui omalla kokoonpanollani yhdessä sivutehtävässä niin, että kyseisen, onneksi vapaaehtoisen kohdan, läpäisy kävi yksinkertaiseksi mahdottomaksi. Tämä ongelma saattaa liittyä GOG.com -versioon, mutta tästä en ole varma.
Kaiken kaikkiaan Control on kuitenkin erittäin hyvä peli. Pelattavuus on korkeatasoista, haaste on sopiva, tarina kiinnostava ja tunnelma kerrassaan huikea. Remedyllä on ote ja osaamistaso kunnossa ja toivon, että saamme vielä palata seikkailemaan Jesse Fadenin kanssa.
PS. Jos tälle tehdään joskus jatko-osa tai uusia lisäosia, voisi olla kiinnostavaa jos tapahtumat sijoittuisivat FBC:n kenttä-ekskursioihin joko tässä ulottuvuudessa tai astraailtasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti