Heti kärkeen on myönnettävä, että en varsinaisesti koskaan ole pelannut Dwarf Fortresia. Olen toki käynnistänyt pelin, ihmetellyt sen ominaisuuksia ja koittanut ryhtyä tositoimeen tutorialin avulla. Jouduin kuitenkin luovuttamaan. Pelin jäätävän jyrkkä oppimiskäyrä ja lähes vihamielinen ilmapiiri aloittelijaa kohtaan löi minua kuvainnollisella kämmenellä suoraan feissiin. DF on pelien kuningas ja kuninkaiden peli, olettaen että kuningas on siniverisen ristisiitoksen seurauksena syntynyt mielipuolinen ihmelapsi.
Päätinkin palata pelin pariin myöhemmin "paremmalla ajalla," mutta ainakin toistaiseksi tuo lupaus on pelon ja inhon takia jäänyt lunastamatta. Dwarf Fortress, tai viralliselta nimeltään Slaves to Armok: God of Blood Chapter II: Dwarf Fortress (huh,) on satunnaisgeneroituun fantasiamaailmaan sijoittuva strategiapeli, jossa pelaaja johtaa vaatimatonta kääpiösiirtokuntaa kohti suuruutta ja vääjäämätöntä tuhoa.
Pelissä ei ole varsinaisia voittotavoitteita. Tarkoituksena ainoastaan rakentaa mahtava vuoristolinnoitus, kasvattaa siellä elävää kääpiösiirtokuntaa ja pitää sen jäsenet tyytyväisinä, selväjärkisinä ja hengissä. Pelistä tekee erityisen sen käsittämätön laaja mittakaava, monipuolisuus ja monimutkaisuus. Jo pelkkä pelimaailman generointi on varsinainen prosessi vuoristoineen, maastotyyppeineen, lajistoineen ja kaksijalkaisten rotujen historiankirjoituksineen. Kääpiöiden taidot, tarpeet ja mielialat on myös erittäin tarkasti mallinettu ja erilaisia ammatteja ja aktiviteetteja on hävyttömän paljon.
Peliä ei pysty voittamaan, mutta tapoja hävitä on lukuisia. Ennenpitkää mahtavinkin kääpiölinnoitus sortuu ulkopuolisen uhan alla, tai ajautuu kaaokseen ns. raivokohtauskierteen seurauksena, jolloin kiukuttelevat kääpiöt suututtavat toisensa ja saavat aikaan kuolemaan, mielipuolisuuteen ja lopulta tappioon johtavan mellakan.
On myös mahdollista, että tarpeeksi syvälle maankuoreen kaivautuessaan kääpiöt vahingossa murtavat tiensä läpi Helvettiin ja avaavat tien pysäyttämättömälle demoniarmeijalle. Onkin varsin "hauskaa" seurata, miten tuntien uurastus palaa karrelle saatanallisten petojen raisussa käsittelyssä. Eipä siis olekaan ihme, että DF -pelaajayleisön fatalistinen motto kuuluu "losing is fun."
Aloittelevan pelaajan urakkaa ei helpota lainkaan se, että peli on toteutettu kokonaan ASCII -grafiikalla, joka näyttää useamman nykypelaajan silmissä lähinnä hyvin sekavalta tekstinkäsittelyohjelmalta. Käyttöliittymä valikkoineen on myös täysin näppäimistöpohjainen, eivätkä näppäinkomennot tunnu noudattavan mitään yhtenäistä logiikkaa. Koska peliä pelataan kolmessa ulottuvuudessa ja koska kartalla heiluu niin tuhoton määrä erilaisia olentoja, on myös vanhoilla NetHackin ja ADOMin veteraaneilla vaikeuksia hahmottaa mitä pelissä oikein tapahtuu.
Päästäkseen peliin sisään, pelaajan onkin oltava kuin Matrixin Neo ja nähtävä rikas ja monipuolinen fantasiamaailma ruudulla viuhuvien pilkkujen, pisteiden ja aksenttimerkkien läpi.
Dwarf Fortres on yhden miehen ja hänen veljensä projekti. Suunnittelija ja koodaaja Tarn Adams on sanonut, että peli on hänen elämäntyönsä ja että valmis 1.0 versio nähdään vasta 20 vuoden päästä. Jos silloinkaan. Zach -veljelle on jäänyt projektissa jonkinlainen managerin ja omaishoitajan rooli.
Koska DF on freewarea, elättää Tarn Adams itsensä pelaajayhteisön lahjoituksilla. Rahaa lahjoittaneet fanit saavat vastalahjaksi koodarivelhon kirjoittamia Dwarf Fortress -aiheisia novelleja tai vahaliitupiirustuksia.
Dwarf Fortress on todellista hardcorea ja kaikkien sen ominaisuuksien kuvaaminen on tässä yhteydessä mahdoton tehtävä. Monet pelialan ammattilaiset pitävätkin Adamsia idolinaan, eikä syystä. DF on täydellinen esimerkki sellaisesta tinkimättömyydestä, pitkäjänteisestä kehitystyöstä ja omistautumisesta, joka on kaupallisella pelialalla täysin mahdotonta.
Kyseessä onkin todellinen käsityötaidon mestarinäyte, jota pelaajan kuin pelaajan on pakko kunnioittaa. Jos karu ASCII -grafiikka ei mielytä, pystysuora oppimiskäyrä hirvittää tai avoimen maailman päämäärättömyys tuntuu tylsältä, voi aivan vapaasti mennä pelaamaan Wiin poninharjauspelejä tai ottaa vielä yhden kierroksen jumppasimulaattorissa. Yön pimeinä tunteina voi sitten mietiskellä miksi nykypelit eivät oikein enää tunnu miltään.
Pelistä kertova Wikipedia-artikkeli antaa hieman tarkemman kuvan siitä, mistä pelissä on kyse. Itse peli on ladattavissa ilmaiseksi osoitteesta www.bay12games.com/dwarves/ Koska minkäänlaisia ohjeita ei mukana tule, kannattaa tutustua myös pelaajayhteisön ylläpitämään wikiin.
P.S.
Jos onnistutte pääsemään peliin sisään, lukisin mielelläni kantojanne ja pelikertomuksianne kommenttiosiossa. Ehkäpä jonain päivänä itsekin otan rakkaan peliharrastukseni tosissaan ja uppoudun syvälle kääpiövaltakunnan kaivoksiin ja luon imperiumin, jonka legendoja lauletaan vielä satojen vuosien päästä. Se ei todennäköisesti vaadi mitään muuta, kuin palkkaduunien ja parisuhteen lopettamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti